Useimmiten kun tullaan poikien kanssa lenkiltä, päästän ne kotipihalla irti jolloin se viimeinen spurtti tulee otettua n.20 metriä vimmana ovelle. Joskus kuitenkin, kelläpä muulla kuin Leevillä, jää vähän "hampaankoloon" , josko hiukan hippasille kuitenkin...
Niinkuin kotigrillin kylttikin kertoo, on se Kunnonpaikka hyppelylle lumihangessa, emännälle ainakin;-D
Kaava menee näin, Leevi pällistelee ja pohtii josko...
Noahia kiinnostaa tässä kohtaa vain mitä lumessa liikkuu, hiiri, myyrä, jotain syötävää...?
Leevi kutsuu Noahia leikkiin...
Ja näin lähtee...
Pojjaat kirmaa...
Noah on vielä suht helppo saada viime hetken keimeihin.
Mutta sekin rupee pian kurvaamaan ovelle päin...
vauhdilla...
josko ois jo ruoka odottamassa!
Sulo on seurannut tilannetta sivusta, hän ei ole niin hullutusten perään.
Leevi ei halua vielä luovuttaa...
sitten alkaa Sulon houkuttelu spurttailuun.
Kato, mä oon piilossa!
Ja teen muutakin hömppää...
tuu leikkiin!
TUU NYT MUN KAA!
Sulo heltyy, "okei, voin mä pari rundii"
"...ja voidaan vähän nujuta."
"Mut voisin jo lähtee ovelle päin hipsutteleen..."
"Hei ei oikeen enää jaksa, kun toi lenkkikin jo takana..."
Sitten tuleekin jo Sulon viimeinen sana ja KATSE, "Nyt sais sana jo kuulua, nyt RIITTÄÄ."
Ja tähän tyydytään, "Eiköhän mennä jo sisälle, puurokin odottaa;-))"Leppoista talvea kaikille!
Ihana kuvasarja!!!!!!!
ReplyDeleteEi varmaan tule minään yllärinä sulle, että meidän laumassa Puupilli saa näitä himaanmeno- (ja muitakin)hepuleita. ;D
Räpsyikö sulla menemään vai onko nämä Virin parhaan kaverin ottamia?
Anita :D
Juu omin pikku kohmekätösin räpsin;-D. On ne niin lutusia!
ReplyDeleteIhana Leevi se siellä hurjastelee. :D
ReplyDelete